Tuettu keikkatyö edistää osallisuutta ja toimijuutta
Heidi Kokkonen ja Niina Pietilä
Työelämässä mukana oleminen on Suomessa asia, jota odotetaan lähestulkoon jokaiselta. Tämä tulee esiin niin politiikassa kuin arjessakin. Mikäli täysi-ikäinen henkilö ei ole mukana työelämässä, se herättää helposti ihmetystä muissa ihmisissä.
Myös monelle ihmiselle työ on huomattava osa elämää. Ammatti voi olla tärkeä osa identiteettiä, ja työssä koetut onnistumiset ja sosiaaliset kohtaamiset voivat tuoda elämään merkityksellisyyttä. Työ tekee arjesta säännöllistä, ja palkka mahdollistaa vakaamman taloudellisen tilanteen. Monelle työssä käyminen on kunnia-asia, joka merkitsee mahdollisuutta tehdä oma osansa yhteiskunnan pyörittämisestä. (Gould & Kaliva 2010; Nivala 2008.) Työelämän ulkopuolelle jäämisen on todettu herättävän helposti häpeää, ulkopuolisuutta ja arvottomuutta (Hirvilammi & Mäki 2013; Hult, Saaranen & Pietilä 2016; Vilppola 2021).
Osallisuus
Osallisuuden käsite on moninainen. Se tarkoittaa liittymistä, suhteissa olemista, kuulumista ja yhtenäisyyttä.
Osallisuus voidaan jakaa osallisuuteen
- omassa elämässä: mahdollisuus elää omannäköistä elämää ja ratkaista itse, mihin toimintaan tai palveluun osallistuu
- yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa: mahdollisuus kuulua itselle tärkeisiin ryhmiin ja yhteisöihin, vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin ja saada tukea vaikuttamiseen.
- yhteisestä hyvästä: mahdollisuus yhdessä tekemiseen ja siihen, että pääsee nauttimaan yhteisestä hyvästä sekä tuottamaan ja jakamaan sitä.
(Isola ym. 2017.)
Toimijuus
Mahdollisuus tehdä omia valintoja ilman, että jokin ulkopuolinen antaa suunnan. Toimijuutta edistävat muiden tarjoama palaute ja luottamus.
(Isola ym. 2017; Leeman ym. 2018, 13; Nivala & Ryynänen 2019, 105.)
Osallisuutta voi mitata ja arvioida
Vaikka osallisuus on käsitteenä monimutkainen, on sitä mahdollista mitata. Erilaisia osallisuuden mittaamisen ja arvioinnin menetelmiä on kehitetty ja koottu Sokra-koordinaatiohankkeessa. Yksi menetelmä on osallisuusindikaattori (THL), jossa on kymmenen väittämää, joiden avulla selvitetään kokemusta merkityksellisyydestä, uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Osallisuusindikaattori on todettu validiksi osallisuuden mittariksi (Leeman 2021).
Osallisuusindikaattoria käytettiin ESKOT ry:n Klubitaloilta kootun tuetun keikkatyön yhteiskehittämisryhmän kanssa keväällä 2021. Ryhmään kuuluvat jäsenet ja työvalmentajat kokoontuivat tiiviisti yhdeksän viikon ajan. Osallisuusindikaattori täytettiin ryhmän alussa ja lopussa. Ryhmässä mukana olleet kokivat muutosta erityisesti siinä, että he saivat aiempaa useammin päiviinsän merkityksellistä tekemistä. Ryhmän säännöllinen kokoontuminen toi arkeen rytmiä. Tärkeää oli se, että ryhmässä oltiin yhteisen, merkittäväksi koetun asian äärellä. Ryhmän merkitys osallisuudelle ja toimijuudelle oli tärkeää, koska jokainen osallistuja toi oman, kokonaisuuden kannalta merkittävän näkökulmansa kehittämistyöhön. Vaikka kehittämisryhmä toimi melko lyhyen ajan, kokivat siinä mukana olleet osallisuutensa lisääntyneen.
Osallistujat pitivät osallisuusindikaattoria onnistuneena välineenä. Sen avulla onnistuttiin kuvaamaan juuri sen hetkisiä kokemuksia osallisuudesta. Vaikka kehittämisprosessi kesti melko vähän aikaa, tavoitettiin osallisuusindikaattoria käyttämällä muutoksia. Ilman mittaria monet näistä kokemuksista jäisivät tunnistamattomiksi, koska niitä on usein vaikea sanallistaa.
Osallisuuden ja toimijuuden kulmakivet tuetussa keikkatyössä
Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen on keikkatyön keskeinen periaate, joka on huomioitu kaikissa keikkatyön vaiheissa. Tuetun keikkatyön kehittämisprosessin aikana havaittiin tekijöitä, jotka mahdollistavat osallisuuden ja toimijuuden kokemuksen kasvamisen:
- Tuettu keikkatyö lähtee aina keikkalaisen omasta toiveesta. Mikään taho ei edellytä tuetulle keikalle osallistumista, vaan keikkatyöpaikan etsiminen käynnistyy aina henkilön omasta halusta. Tuettua keikkatyötä pohtiva voi keskustella työvalmentajan kanssa toiveistaan ja tavoitteistaan ja päättää itse keskustelun jälkeen, hakeutuuko tuetulle työkeikalle. Keikkatyöhön ei liity ulkopuolelta tulevaa pakotettua aktiivisuutta.
- Yksilöllisesti räätälöidyt ratkaisut: Tuettu keikkatyö ei noudata tarkkaa, jokaisen kohdalla täysin samanlaisena toteutuvaa prosessia. Jokaisen keikalle haluavan tarpeet ja tavoitteet huomioidaan käymällä keskustelua henkilökohtaisesta tilanteesta. Keskustelun teemoina ovat esimerkiksi arjen rytmi, aiemmat kokemukset työelämästä tai se, mitkä asiat työssä jännittävät. Keikkatyöstä kiinnostunutta voi mietityttää se, miten häneen työpaikalla suhtaudutaan. Jokaisen keikalle haluavan kanssa myös mietitään, minkälainen keikkatyö ja -tehtävä on hänelle sopiva ja kiinnostava.
- Keikkatyöpaikan käytännöillä voidaan tukea osallisuutta ja toimijuutta. Osallisuutta lisää esimerkiksi se, että keikalle tulija kokee olevansa tervetullut. Tämä kokemus voi syntyä henkilökohtaisesta viestistä, jonka keikkatyöhön tulija saa työpaikalla vastassa olevalta henkilöltä ennen työn alkamista. Myös se, että keikkatyöhön liittyvät käytännön asiat ovat selkeät ja hyvissä ajoin selvillä, lisää varmuutta ja toimijuuden kokemusta. Tärkeää on myös se, että keikkatyötä tekevälle kerrotaan selkeästi, että tukea on saatavilla tarpeen mukaan ja että aina on mahdollista kysyä, mikäli jokin asia mietityttää. Jollekulle keikkatyössä mietityttävin osa voi olla aamuherääminen. Hänen kanssaan voidaan sopia, että hänelle soitetaan keikkatyöaamuina ja varmistetaan, että hän on herännyt. Samalla työvalmentaja voi kysyä aamun fiilikset. Tervetullut olo rakentuu yksilölliseen huomioimiseen, joka on kunnioittavaa eikä kategorisoi tai leimaa.
- Tuetun keikan periaatteet on kehitetty yhdessä: Mallia on rakennettu yhdessä tuetuilla keikoilla käyneiden tai tuetusta keikkatyöstä kiinnostuneiden ja ammattilaisten kesken. Tämä on antanut vaikuttamisen tilan kaikille kehittämistyöhön osallistujille. Kehittämistyö ei ole koskenut vain osallistujan omaa elämää, vaan sekä kehittämistyöllä että tehdyillä työkeikoilla on koettu olevan laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Moni tuetulla keikalla käynyt on kuvannut, että he kokevat olevansa tehdyn työtä myötä osa yhteiskuntaa ja voivansa osallistua sen toimintaan. Työvalmennusprosessia kehitettiin yhteistyössä ESKOT ry:n Klubitaloilta kootun ryhmän kanssa. Ryhmässä oli mukana henkilökuntaa ja jäseniä. Yhdessä käsiteltyjä teemoja olivat eri vaiheet ennen keikkaa, keikan aikana ja sen jälkeen. Kehittäjät esimerkiksi loivat mallin alkukartoitukselle ja kävivät läpi erilaisia menetelmiä, joista on hyötyä työvalmennuksen ja keikkatyön arjessa.
Jo yksittäinen työkeikka voi olla merkittävä osallisuuden ja toimijuuden kannalta. Keikalle osallistujat ovat kertoneet keikan lisänneen itsevarmuutta ja osoittaneen, että heillä on kykyä tehdä työtä. On kuitenkin huomioitava se, että osallisuuden ja toimijuuden kokemukset eivät kaikkien kohdalla rakennu samoista rakennusaineista. Keikalle haluavan kanssa keskustelu ja hänen toiveidensa ja ajatustensa kuuleminen on tärkeää, jotta osallisuus ja toimijuus eivät muutu myönteisestä kokemuksesta kielteiseksi. Onnistunut, osallisuutta ja toimijuutta tukenut keikkatyö herättää usein halun tehdä keikkatyötä myös jatkossa.
Lisämateriaalia
Sokran osallisuushankkeen materiaalia THL:n verkkosivuilla.
Lähteitä
Gould, R. & Kaliva, K. (2010). Työkyvyttömyyseläke ja ansiotyö. Eläketurvakeskuksen raportteja 2010: 5. Helsinki.
Hirvilammi, T. & Mäki, S. (2013). Toimeentulovaikeuksia, yksinäisyyttä ja alemmuuden kokemuksia. Perusturvan saajien rajalliset toimintamahdollisuudet. Teoksessa O. Kangas, M. Niemelä & A. Raijas (toim.). Takaisin perusteisiin. Perusturvan riittävyys kulutuksen näkökulmasta. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 120–141.
Hult, M., Saaranen, T. & Pietilä, A.-M. (2016). Työttömien kokemuksia terveydestä ja hyvinvoinnista: haastattelututkimus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 53 (2), 108–118. https://journal.fi/sla/article/view/56917
Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. THL. (pdf).
Leemann, L., Isola, A.-M., Kukkonen, M., Puromäki, H., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2018). Työelämän ulkopuolella olevien osallisuus ja hyvinvointi. Kyselytutkimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki
Lars Leemann, Tuija Martelin, Seppo Koskinen, Tommi Härkänen & Anna-Maria Isola (2021) Development and Psychometric Evaluation of the Experiences of Social Inclusion Scale. Journal of Human Development and Capabilities, DOI: 10.1080/19452829.2021.1985440
Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Nivala, E. (2008). Kansalaiskasvatus globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa. Kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagoginen teoriakehys. Snellman-instituutti. Kuopio.
Vilppola, J. (2021). Toimijat, taistelijat, tipahtaneet. Koulutus- ja työtoimijuus mielenterveyskuntoutujien elämänkerronnoissa. Turun yliopiston julkaisuja.